Käytännössä ”säästäminen” joutuu kilpailemaan monien sisäisten prioriteettien kanssa, ja se jää usein huomaamatta, kunnes kriisi iskee.
Tässä ovat yleisimmät syyt:
1. Se ei tunnu tänään (mutta tuntuu myöhemmin): Jos yrityksellä on edelleen kassavirtaa, ylimääräiset kustannukset jäävät huomiotta ja normalisoituvat. Kustannukset sulautuvat osaksi arkea.
2. Säästäminen ei ole yhtä ”houkuttelevaa” kuin kasvu: Myynnin lisääminen, uusien markkinoiden avaaminen tai uusien tuotteiden lanseeraus koetaan edistysaskeleina. Sen sijaan vuotokohdista huolehtiminen tulkitaan ”selviytymistilaksi”, vaikka se parantaisikin välittömiä katteita.
3. Kukaan ei ole todellisuudessa vastuussa menoista: Budjetti jaetaan osastoittain, mutta ”kokonaiskustannukset” hajautuvat. Kun kaikki ovat vastuussa, lopulta kukaan ei ole.
4. Väärät kannustimet: Joskus ”budjetin noudattamisesta” palkitaan enemmän kuin ”sen optimoinnista”. On jopa pelättävissä, että jos säästät rahaa, budjettiasi leikataan ensi vuonna.
5. Selkeiden ja vertailukelpoisten tietojen puute: Ilman vertailuarvoja, toimittajatarkastuksia tai sopimusten läpinäkyvyyttä on vaikea osoittaa, että ”maksamme liikaa”. Ja ilman todisteita kukaan ei halua puuttua asiaan.
6. Säästöjen hallinnoinnin piilevät kustannukset: Neuvottelut, tarkastukset, toimittajien vaihtaminen tai prosessien muokkaaminen vievät aikaa. Ja tiimin aika kuluu yleensä päivittäisiin toimintoihin.
7. Koettu riski: Monet uskovat, että ”säästäminen” tarkoittaa laadun heikkenemistä tai riskien kasvua (kattavuus, palvelu, palvelutasosopimukset). Ilman selkeää menetelmää oletetaan, että optimointi merkitsee tappiota.
8. Sisäiset toimintatavat ja muutosvastarinta: Menot liittyvät henkilökohtaisiin suhteisiin (”tuo toimittaja on ystävä”, ”niin olemme aina tehneet”) tai toiminnalliseen mukavuuteen. Muutos vaikuttaa ihmisten itsetuntoon ja tottumuksiin.
9. Säästöt sekoitetaan leikkauksiin: Kustannusten hallinta ei tarkoita ”kulujen leikkaamista”, vaan se on strategia. Mutta jos yrityskulttuurissa se yhdistetään irtisanomisiin tai rangaistuksiin, kukaan ei halua olla se, joka sitä ajaa.
10. Vaihtoehtokustannuksia ei oteta huomioon: Jokainen tehottomaan kulutukseen tuhlattu dollari on dollari, jota ei ole sijoitettu osaamiseen, teknologiaan, asiakaspalveluun tai kasvuun.
Loppujen lopuksi ongelma ei ole säästäminen. Ongelmana on se, ettei sitä pidetä strategisena päätöksenä, ennen kuin on jo liian myöhäistä.
